Massajuoksutapahtumissa lähetetään yhtaikaa tuhansia juoksijoita matkaan. Ruuhkia ja ohituksia ei voitane välttää, mutta niitä voi minimoida. Parahultaisessa tapauksessa juoksijat ammutaan matkaan samassa järjestyksessä kuin he saapuvat maaliin: kiiresimmät eturivissä ja leppoisimmat taivaltajat jonon hännillä.

Tällä periaatteella ruuhkien ja ohitusten määrä minimoituu. Lähtölaukauksen jälkeen jono venyy kun nopeammat juoksijat kasvattavat välimatkaa hitaampiin. Erot kasvavat matkan myötä eikä synny ohitustarvetta.

Useissa massajuoksuissa ajanmittaukseen käytetään kenkään kiinnitettävää mikrosirua, joka luetaan juoksijan ylittäessä reitille asetetun anturin. Lähtölaukauksen jälkeen juoksijat ylittävät ensimmäisen anturin, jolloin „nettoajan“ laskenta alkaa. „Bruttoaika“ alkaa juosta lähtölaukauksesta. Maalianturin ylitys pysäyttää ajan laskemisen.

Massajuoksujen lähtöjärjestelyjen hyvyyttä voi arvioida vertailemalla nopeimpien juoksijoiden brutto- ja nettoaikojen eroja. Jos lähtöjärjestelyt ovat hyvät – lähtöalueella on riittävästi tilaa ja juoksijat jo alun alkaen oikeassa järjestyksessä – kärkijuoksijoiden brutto- ja nettoaikojen erot ovat pienet. Heidän ei tarvitse jonottaa ennen ensimmäiselle anturille saapumista eikä ohitella hitaampiaan myöhemminkään taipaleella.

Vertailin lähtöjärjestelyjen hyvyyttä kahden massajuoksutapahtuman kesken. Tapahtumat olivat ING Europe-Marathon Luxembourg (23. 5. 2009) ja Helsinki City Marathon (15. 8. 2009). Molempiin osallistui tuhansia juoksijoita.

Kopioin Excel taulukkoon jlukisista tulosluetteloista tuhannen ensimmäisen juoksijan brutto- ja nettoajat. Laskin niiden erotuksen (käytin 0:aa niille 98 juoksijalle, joilta puuttui teknisten ongelmien takia nettoaika HCM:ssa).

Tapahtumissa oli eroa! Tuhat ensimmäistä juoksijaa odotteli Helsingissä lähtölaukauksen jälkeen yhteensä 11 tuntia ennen nettoajan laskemisen alkua. Luxeburgissa tuhat ensimmäistä käytti odotteluun aikaa peräti 40 tuntia. Juoksijaa kohti jonotusaika oli Helsingissä 40 sekuntia ja Luxemburgissa 2 minuuttia 24 sekuntia. Kauimmillaan tuhannen parhaan joukkoon mahtunut odotteli Helsingissä neljä ja puoli minuuttia (sijalla 790), Luxemburgissa kahdeksan ja puoli (sijalla 415).

Tämän perusteella Helsingin lähtöjärjestelyt ovat paljon paremmat. Lähtöalueella oli mahdolisesti enemmän tilaa, ja erityisesti Helsingissä oli onnistuttu sijoittelemaan juoksijat oikeaan järjestykseen jo ennen maratonin alkua.

Tämä vertailu on vain suuntaa-antava. Tapahtumat ovat erilaisia, enkä ottanut huomioon sitä, että Luxemburgissa juostiin samaan aikaan puolimaratoni.