Amerikan keksi Martin Waldseemüller, tutustuttuaan italialaisen Amerigo Vespuccin karttoihin. Höyrykoneita taas voi löytää kuka tahansa, vaikkapa rautatiemuseoista. 

Yleensä keksiminen (to invent) ja löytäminen (to discover) eivät mene sekaisin. Kolumbus löysi Amerikan, mutta nimen uudelle mantereelle keksi Waldseemüller. Denis Papinia pidetään usein höyrykoneen keksijänä.

Useimmat ilmiöt on helppo luokitella keksittyihin ja löydettyihin: joku on keksinyt hehkulampun, astiakaapin ja USB-kaapelin. Vieraat maanosat, tähdet ja erilaiset ötökät ovat luonnontutkijoiden löytämiä. Uudet asiat asiat keksitään, olemassa olevat, mutta jollakin tapaa piilossa olevat, löydetään.

Mutta miten on matematiikan tai vaikka fysiikan teorioiden laita? Kuka keksi piin? Keksikö vai löysikö Samoksen lomasaarella vaikuttanut filosofi suorakulmaisen kolmion kateettien ja hypotenuusan neliöiden välisen yhtäsuuruuden? Entä Einstein, löysikö vai keksikö hän yleisen suhteellisuusteorian?

Ovatko matematiikan totuudet olemassa ennen kuin ne “löydetään”, vai onko matematiikka verrattavissa kopalliseen lego-palikoita, joista voi “keksiä” yhtä ja toista?

Keksimisessä, silloin kun se kohdistuu abstraktioihin, on hiukan selittelyn makua. Silti se kuvaa mielestäni paremmin luonnontieteellisiä teorioita tai matematiikkaa. Onhan mahdollista keksiä teoria, joka on väärä. Esimerkiksi teoria tuliaineesta (phlogiston) oli vallassa ennen termodynamiikkaan perustuvaa teoriaa. Jonkunhan se oli täytynyt keksiä, miten väärän teorin voisi löytää? 

On kai siis hyväksyttävää sanoa että Newton keksi painovoiman riippuvuuden kappaleiden välisen etäisyyden neliöstä. Vai löysikö hän sen? Entä riittääkö ikiliikkujan “keksimiseksi” se, että esittää jotakin ikiliikkujana, vai pitääkö härvelin oikeasti toimia?