Bruno Bozzetton pieni animaatio on hyvä johdatus Italiassa lomailuun. Italian ja muun Euroopan kohtalot ovat viime viikkoina kiertyneet entistä läheisemmin toisiinsa.

Museoiden ystävälle jo pelkästään Firenzessä riittää nähtävää päiväkausiksi. Ilmaisia museot eivät ole. Pieneen kirkkopahaseen pääsystä saattaa joutua maksamaan useamman euron, vaikka renesanssitaiteesta ei olisi paikalla muuta jäljellä kuin pienoinen kappeli. Museoon päästäkseen saa helposti pulittaa viisi tai kymmenenkin euroa. Oma lukunsa ovat Uffizi ja Accademia -museot, joihin päästäkseen pitää kalliinpuoleisen lipun lisäksi joko varata vastaanottoaika varttitunnin tarkkudella tai osallistua monikulttuurisen jonotustapahtumaan. Accademia oli pienoinen pettymys, koska Davidin patsaan lisäksi museossa ei ollut muutamaa puolivalmista marmoripaatta lukuunottamatta juurikaan renesanssitaidetta. Uffizin yläkerrasta sen sijaa nähtävää riitti yhdeltä jos toiseltakin aikakaudelta, ja vaarana oli tallautuneiden varpaiden lisäksi "Madonna col bambino" -aiheisten taidekokemusten ylivuoto.

Matkailu ja museot ovat Toscanassa häpeilemätöntä liiketoimintaa. Museo onkin erinomainen mahdollisuus löytää tekemistä muutoin vaikeasti työllistyvälle työvoimalle. - Siellä niitä istui jokaisen salin ovenpielessä; joku tuijotti apaattisesti eteensä, toinen käveli hermostuneena edes ja takaisin kappelin sivulla ja aika moni puhuin reippaalla äänellä ja tempolla matkapuhelimeensa. Jokunen muisti toki huomauttaa kurittomille matkailijoille kunkin paikan sääntöjen mukaan "No flash!" - jollei peräti "No photos!". Mitään yhtenäistä linjaa valokuvien ja salamavalojen käytön suhteen ei Firenzessä ollut. Nokkelin temppu löytyi kirkosta, joka oli muutoin suorastaan pimeä, ellei joku uteliaista turisteista laittanut lanttia (2 euroa) valoautomaattiin, jonka avulla sai kappelin freskoihin suunnatut halogeenivalot muutamaksi minuutiksi palamaan.

Marraskuun ensimmäisen viikon sää oli Toscanassa tänä vuonna lempeä. Sateet huuhtoivat autoja ja ihmisiä muutaman sadan kilometrim päässä luoteis-Italiassa, mutta Firenzessä ei sadetta tullut pisaraakaan. Useimmat turistit nauttivat ainakin lounaansa kadunvarren kahviloissa, eikä pimeyskään viilentänyt leppeää säätä.

Ainakin pohjois-Euroopassa italialaiset ovat pitkäkyntisen maineessa. Tällä kertaa omat lompakot ja matkustusasiakirjat säilyivät omissa tutuissa taskuissa. Sen sijaan saimme useana aamuna ihmetellä, kun kahden perhekunnan matkailuseurueen alle 10-vuotiaat lapsoset tehtailivat kymmenittäin täytettyjä paahtoleipiä, käärivät ne siististi lautasliinoihin ja kävivät lopuksi sujauttamassa ne vaivihkaa äitiensä Vuiton-laukkuihin. Myös muuan vanhempi pariskunta näytti evakuoivan aamiaispuhvetin hedelmätarjontaa omiin pusseihinsa ikään kuin se olisi maan tapa.

Omassa Hotelli Byron'in täyteen sullotussa huoneessa n°210 meitä ihmetytti italialainen innovaatio, "take-away safe". Mahdollisesti hotellin on täytynyt hankkia huoneisiin kassakaapit saadakseen sen kolmannenkin tähden. Tällainen liikkuva ratkaisu ei kuitenkaan ole omiaan lisäämään hotellivieraan luottamusta irtaimen omaisuuden tyyssijaksi tarkoitettua kassakaappia kohtaan.