Koska lämpötila kohoaa ultraviolettilampun alla enemmän siinä muovipullossa, jossa hiilidioksidin konsentraatio on suurempi, täytyy ilmastonmuutoksen olla eittämätön tosiasia. Ilmakehän lämpötilamittauksetkin puhuvat samaa kieltä: 70-luvun jälkeen Helsinginkin keskilämpötilat näyttävät silmämääräisesti käyriä katseltuani hilautuneen yläoikealle vuosi vuodelta. Samanlaista nousua ei liene nähty sitten 1900-luvun neljän ensimmäisen vuosikymmenen; tämä nousu päättyi 40-luvun kylmiin sotavuosiin.

Nykyaikaisen valistuneen ihmisen on lähdettävä siitä, että ilmastonmuutos on tosiasia. Käsittääkseni sen historiikki ja mekanismi menevät suunnilleen seuraavasti.

Kauan kauan sitten ilmakehässä oli paljon hiilidioksidia. Kasvit rehottivat, hirmuliskoille riitti kasvisruokaa ja luonto ylipäätään kukoisti. Aikojen kuluessa kasvi- ja eläinjäte kertyi merensyvänteisiin ja muihin monttuihin, kunnes luonnonmullistukset hautasivat eloperäisen jätteen maan uumeniin. Syntyi kivihiiltä, maakasua ja -öljyä. Se hiili, joka aiemmin poukkoili ilmakehässä oli (väliaikaisesti) poissa pelistä.

Tuli ihminen, joka alkoi apinan raivolla tonkia maata. Ensin kaivettiin ja poltettiin hiiltä. Sitten pumpattiin ja poltettiin maaöljyä. Poltettiinpa maakaasuakin. Maan uumenien hiilivarat alkoivat pikkuhiljaa, mutta kiihtyvällä vauhdilla, palata ilmakehään. Havaittiin, että ilmakehä lämpenee ja alettiin pelätä, mitä siitä voisi seurata.

Maailman johtajat huolestuivat asiasta. Diplomaattipiireissä alkaa kuhista. Aletaan laatia raportteja ja lausumia. Mieleeni tulevat Ibsenin osuvat sanat Brandista:

"Ei, Jeesuksemme Golgatalta,
pois pakenisi ristin alta
lunastustyökseen laatien
vain kirjeen diplomaattisen!
"

Olen havaitsevinani ilmastonmuutokseen suhtautumisessa juuri samanlaista hymistelyä. Myönnetään kyllä, että asia on tärkeä, vaarallinenkin. Mutta ei haluta luopua, ainakaan liiaan kiiruusti (omana elinaikana), mukavasta elämästä, bruttokansantuotteen kasvusta ja sen jakamisesta äänestäjille, vauhdikkaasta autoilustaan. Vähän kyllä neuvotellaan päästökiintiöistä, niiden jakamisesta meidän ja muiden kesken; kuitenkin niin, että meille jää riittävästi.

Eikö ratkaisu olisi paljon yksinkertaisempi, mikäli ilmastonmuutoksen mekanismi on yllä karrikoidun mukainen? Vähennetään kivihiilen louhintaa, öljyn ja kaasun pumppaamista. Jätetään hiili maan alle, ei polteta sitä hiilidioksidiksi ilmakehään.

Miksi hymistellen neuvotellaan päästökiintiöistä kun pitäisi neuvotella kivihiilen ja öljyn tuotantokiintiöistä? Ja jos ilmastonmuutos on ihan oikeasti tärkeä asia, louhiminen ja punppaaminen pitäisi kerta kaikkiaan lopetaa.