Edellinen viikonloppukirjoitus kiinnitti huomioni Tilastokeskuksen toimialaluokituksen ryhmään "K74" Liike-elämää palveleva toiminta, joka on näennäisesti vetänyt viime vuosien talouskasvua.

Kyse on palveluista, jonka kulutusta me tavalliset kuluttajat tuskin olemme lisänneet miljarditolkulla viime vuosina. Tosin toimialaan kuuluvat mm. lakipalvelut, joille saattaa ilmetä kasvavaa kysyntää huonosti valitun puolison tai naapurien kanssa rettelöidessä.

Kuka siis ostaa liike-elämän palveluita? Sen pitäisi käydä ilmi Tilastokeskuksen panos-tuotos taulukoista. - Lukijat oikaiskoot minua, mikäli tulkitsen lukuja väärin. Jos niin teen, en tee sitä tahallani vaan silkasta tyhmyydestä.

Panos-tuotos taulukot kuvaavat palvelujen hankintaa ostohintaisina. Se on eri asia kuin toiminnan tuottama arvonlisä, mutta kelvatkoon tässä yhteydessä.

Liike-elämän palveluiden käyttö lisääntyi 5,4 miljardia euroa vuosina 2003-2006. Tästä viennin kasvun osuus oli 1.4 miljardia, josta melkein kaikki oli vientiä EU:n ulkopuolelle.

Ei liene yllätys, että teollisuudessa liike-elämän palveluiden käyttöä lisäsi eniten "Radio-, televisio- ja tietoliikennevälineiden valmistus", lähes 0,9 miljardilla. Tämä toimiala ei taida olla mitään kuvaputkien ja putkiradioinen valmistusta, vaan toiminnan takana on N-alkuinen klusteri.

Rakennustoiminta lisäsi liike-elämän palveluiden käyttöä 0,3 miljardilla, elintarvike-, puutuote ja koneteollisuus kukin n. 0,1 miljardilla.

Kauppa lisäsi voimakkaasti näiden palvelujen käyttöä: tukkukauppa ja agentuuritoiminta 0,3:lla, moottoriajoneuvojen ja polttoaineiden kauppa sekä vähittäiskauppa kumpikin 0,2 miljardilla.

Palvelupuolelta löytyy kuitenkin kaikkein suurin kummajainen: liike-elämää palveleva toiminta osti välituotteeksi saman toimialan palveluita vuonna 2006 peräti 0,6 miljardilla eurolla enemmän kuin vuonna 2003.

Näyttääpä siltä, että kirjanpitäjät, lakimiehet ja insinöörit ovat vihdoinkin keksineet talouskasvua tuottavan ikiliikkujan!