Monen liikunta-aiheisen verkkopäiväkirjan aiheena on laihtuminen. Tässä on tarjolla painonpudotukseen pari ilmaista vinkkiä, jotka perustuvat hyvin unohdettuun koulubiologiaan ja ennakkoluulottomaan ajatteluun.

Tunnettua on, että terveellä ihmisellä kiinteä ja nestemäinen ravinto tulee elimistöön suun kautta. Bulimiasta kärsivillä se myös poistuu suun kautta. Muilla ruoka kulkee siististi suoliston läpi, ja matkalla ruoasta imeytyy elimistöön nestettä sekä erilaisten entsyymien ja muiden liuottimien pilkkomia eloperäisiä hiiliyhdisteitä: hiilihydraatteja, rasvahappoja, valkuaisaineita - hiukkasen myös hivenaineita. Veri kuljettaa eloperäiset hiiliyhdisteet aivoihin, maksaan, lihaksiin tai muualle solujen ravinnoksi.

Osa hiiliyhdisteistä varastoituu hyvinä päivinä elimistöön rasvana, pahan päivän varalle.

Koska nykyään on selvästi enemmän hyviä kuin pahoja päiviä, ainakin ravinnonsaannin kannalta, rasvaa tuppaa kertymään elimistöön liikaa. Viime vuosina on erityisesti huolestuttu rasvan kertymisestä varusmiesten elimistöön, joko ennen palvelusta tai sen aikana. Tästä voinee päätellä, että varusmiesten päivät ovat niitä hyviä, ainakin ravinnonsaannin kannalta, ja ehkä niitä siksi niin tarkkaan laketaankin.

Mutta seuratkaamme rasvan kulkua: miten se sitten poistuu elimistöstä? Toisinaan rasvaimulla, mutta useimmiten uloshengittämällä. - Tämä on tavallaan itsestäänselvyys, mutta jotenkin se tuntuu yllättävältä, ainakin minulle.

Soluhengityksessä happi ja eloperäiset hiiliyhdisteet vapauttavat energiaa solujen käyttöön. Tuloksena syntyy vettä ja hiilidioksidia, sekä hurjasti hengen- ja ruumiintuotteita. Vesi poistuu hikoilemalla ja omia teitään, ja matkalla siihen liukenee typpiperäisiä suoloja ynnä muuta kuonaa. Mutta rasvojen hiili poistuu elimistöstä hengittämällä, ellei se nyt sitten paakkuunnu valtimoihin jonkinlaisina kolesteroli yhdisteinä.

Veden kulku elimistön läpi ei ole suorassa suhteessa hiilidioksidin muodostumiseen. Koska vettä käytetään myös lämmönsäätelyyn, suurin osa vedestä vain käväisee elimistössä, sitoutumatta koskaan rasvamolekyyleihin.

Painonhallinnan avain on siis uloshengitys. Hiiltä pitää uloshengittää enemmän kuin sitä syö. Niin helppoa on laihtuminen.

Nukkuminen on painonhallinnan kannalta otollista aikaa. Silloin hiilen sisäänotto on minimissään -  ellei satu syömään unissaan - mutta tasainen hengitys poistaa hiilidioksidia hitaasti mutta varmasti.

Hengästymistä aiheuttava liikunta on niin ikään oiva tapa päästä eroon hiilidioksidista. Lämmönsäätelyn takia tosin suurin osa painon alenemasta johtuu nestehukasta, mutta kyllä liikunnan yhteydessä hiiltäkin poistuu, olipa hiilen lähteenä sitten maksan tai lihasten glykogeeni - tai rasvasolut.