Talouskasvua ja melkein kaikkea mitataan nykyään bruttokansantuotteen kasvulla. Siksi on kiehtovaa ruotia, mistä se kasvu tulee.  Ja ennen kuin päästään käsiksi kasvuun, on ymmärettävä, mitä se bruttokansantuote oikein on - eli miten sitä mitataan. Jonkin aikaa sitten lähdin hakemaa valaistusta näistä asioista, ja olen kyllä edelleen sillä tiellä.

Ensimmäinen valaistunut havaintoni tällä alalla on, että bruttokansantuote on kasallisvaltion tuloveroilmoitus. Alunperin se osin kehitettiin Kansainliiton tai Yhdistyneiden kansakuntien tarpeisiin, mittaamaan jäsenmaksujen maksukykyä. Nykyään EU:n jäsenmaksut perustuvat osin bruttokansantuotteeseen. Periaate on, että rikkaat maksakoot enemmän. Kuka sitten on rikas ja kuka köyhä? No se selviää bruttokansantuotteen perusteella.

Loppu on historiaa. Jos omistat vasaran, kaikki näyttää naulalta. Ja jos käytössäsi on bruttokansantuote käy samoin: instrumenttia käytetään paremman puutteessa kuin vasaraa aivokirurgiaan.

Miten bruttokansantuotetta mitataan? Jännää kyllä, tapoja on peräti kolme:

(1) Lähtökohtana on "tuotanto": se on yritysten ja osin julkishallinnonkin aikaansaamat tavarat ja palvelut, rahassa mitattuna tietenkin, ja markkinahintaan, mikäli sellainen on olemassa.

(2) Tuotannon hedelmiä käytetään käytetään loppukulutukseen (se on sitä, että minä ostan kaupasta makkaraa ja syön sen; tai kunta ostaa makkarat ja syöttää ne kouluruokalassa viattomille lapsille). Tuotantojärjestelmä käyttää osan välituotteena (Pizza-Enrico latoo makkarat taikinalätyn päälle ja myy ne minulle osana pitsaa). Tai sitten tuotanto myydään ulkomaille, vaikkapa Eestiin, mistä hintatietoiset kuluttajat tuovat sen takaisin ruokapöytäänsä. Lopuksi tuotanto voidaan vielä investoida, jolloin siitä muodostuu tuotannossa useana vuonna käytettävää pääomaa. Ei tosin makkarasta.

(3) Kolmas tapa nähdä sama asia on seurata sitä kuka saa rahat. Työntekijät saavat osan elämiseensä ja säästettäväksi sekä erilaisiin veroihin, loput menee yrittäjille vuokran- ja verojenmaksuun, tuotantojärjestelmän uusimiseen, korkoihin - ja myös voitoksi jaettavaksi sijoittajille.

Ja sieläpä sitten euro poikineen pyörii iloisesti tililtä toiselle. Mitä usemman kerran, sen parempi.